Asiassa on kuitenkin monta puolta. Nyt lehtiä lukiessa tuntuu, että koko asetelma siitä, että joku saa vaalirahoitusta, on asetettu kyseenalaiseksi. Sitähän se ei ole. Ehdokkaaksi asettuminen on todella kallista puuhaa. Kuntavaaleissa selviää vielä kohtuullisilla ilmoituskuluilla, mutta eduskunnan ovet eivät pienellä rahalla aukea. Tästä on omakohtaista kokemusta. Oma rahoitukseni edellisissä eduskuntavaaleissa tuli pääasiassa järjestämästäni terveydenhuollon tulevaisuutta käsittelevästä seminaarista, jonne liput maksoivat 400 euroa. Hirvittävä summa, lämmin kiitos kaikille niille, jotka lipun lunastivat. Muu rahoitus tuli omasta pussista, senkin osuus oli tuhansia euroja. Yhteensä vaaleihin kului hieman yli 20 000 euroa. Menot koostuivat lähes kokonaan lehti-ilmoituksista ja esitemateriaalista sekä esitteiden jakelukustannuksista.
Seuraavat eduskuntavaalit lähestyvät. En ole vielä päättänyt, olenko käytettävissä. On selvää, että todennäköisesti kiven takana oleva rahoitus vaikuttaa päätökseeni. Asiantuntijoiden mukaan edellinen budjettini olisi pitänyt olla vähintään kaksinkertainen. Sekään ei tietenkään takaisi onnistumista. Täytyy pohtia, onko kansallisen päätöksentekijän paikka sen arvoinen.
