Ei voi kuin ihmetellä virkamieskunnan jääräpäisyyttä. Vängällä halutaan rakentaa kaksi päiväkotia toistaiseksi olemattomaan Leinelään vuosina 2010 ja 2012, ja jättää Rekolan alue kokonaan ilman tätä keskeistä palvelua. Rekolan lapset voivat kuulemma hyvin matkustaa lähiseutujen päväkoteihin. Viimeisin ehdotus oli, että kun oma päiväkoti lakkautetaan 2010 lapset sijoitetaan Ulrikanpuistoon, josta ruotsinkielinen ryhmä siirrettäisiin Leinelään.
Tässä taloudellisessa tilanteessa pidän todennäköisenä, ettei Leinelässä ole montaakaan asukasta 2010. Eikä päiväkotia.
Viimeiset viikot ovat menneet kuin siivillä, työtä on ollut vuorotta ja väsymys painaa. Osaltaan se johtuu myös karvaisesta toipilaastamme, joka ensi alkuun valvotti yöt läpeensä. Nyt tilanne on rauhoittunut. Halvaantunut takajalka osoittaa toipumisen merkkejä, Artturi ottaa sillä jo muutamia varovaisia askeleita. Suurimman osan valveillaoloajastaan kissa kuitenkin klenkkaa kolmijalkaisena kerjäten koko ajan ulospääsyä. Ei se mitään näytä oppineen!
Jalkaa suurempi ongelma on tällä hetkellä leikkauksen seurauksena syntynyt "tiivisteiden puuttuminen". Joudumme pukemaan Artturin vaippoihin. Näin ei voi jatkua loputtomiin.
Vantaan Sanomat tekikin oikein ison jutun kissamme kohtalosta. Se on aiheuttanut melkoisesti kirjoittelua lehden nettisivuilla. En ole osallistunut siihen, enkä edes lukenut viestejä, mutta tyttäret ovat referoineet parhaita paloja. Hyvä, että asiasta keskustellaan.
